Paratiisissa on nyt syksy

Asun paratiisissa. Tarkemmin sanottuna Tukholmassa. Pohjoismaissa asuminen on kuin paratiisissa asuisi. Eikö? Tutki mitä tahansa
tilastoa niin siellä me komeilemme kärjessä, pohjoismaat. Ja nyt on syksy. Aletaan valittaa kilvan. Kylmää, viileää ainakin ja tuulee
jollei muuta. On pimeää. Herregud miten aikaisin tulee pimeä tänäkin iltana esimerkiksi.

En tiedä. Minusta pimeät illat ovat turvallisia. Keltaiset, oranssit, punaiset puut jotenkin aika eksoottisen kauniita. Ja viileää,
on, mutta sitä vartenhan me juuri ostimme uudet untuvatakit, muistatko? Ja uudet käsineet ja uudet kengät ja uudet….mitä lie.

Paratiisissa on syksy. Pian Paratiisissa on talvi. Ja silti me vain elämme päivä päivältä eteenpäin. Olemme tässä ja nyt ja nautimme
elämästä.

Nukahdan hymyillen ja herään hymyillen. Se on mahdollista kun elää paratiisissa.

Minkä varassa kirjallisuus elää, saatiinko siihen vastausta?

En lähtenyt Turun messuille. Kiinnostaa silti keskustelutilaisuus, jossa kysyttiin minkä varassa kirjallisuus elää. Minkä? Kirjailijoidenko? Kustantamojen? Lukijoiden? Kirjastojen? Olisi mukavaa kuulla, mitä siellä sanottiin, tuliko selväksi, saatiinko vastausta vai tuliko keskustellessa vain entistä enemmän kysymyksiä.

Mietin myös minkä varassa kirjailijat elävät. Tuen, avun, stipendin, apurahan. Pitää anoa ja saa. Pitää hakea ja annetaan.

Muistan lapsena ihmetelleeni suomalaista kirjailijaa jolla oli tulonlähteenä sikala. Kukahan se oli? En muista. Toinen omisti metsää.

Niinpä. Kirjailijan pitäisi ensin taata kunnollinen toimeentulo itselleen hamaan hautaan saakka ja sitten alkaa kirjailijaksi, kirjoittaa kaikessa rauhassa kun on toimeentulo turvattu. Helppo sanoa. Kuka jaksaa kirjoittaa epätietoisuudessa siitä miten maksaa laskut kuun lopussa? Vai sekö juuri onkin kirjailijoiden dynaamisuuden salaisuus, tuska ja epävarmuus?

Kun on taloudellisesti turvattu elämä, onko mitään syytä kirjoittaa kirjaa? Kuinka moni vauras suomalainen esimerkiksi ryhtyy kirjailijaksi muuta kuin kertoakseen elämänkerrallisesti miten saavutti turvatun asemansa?

Vielä on tukholmalaiset kirjamessut edessä. Jos vaikka innostuisin lähtemään sinne…

En lähde kirjamessuille

Olen ollut joillakin kirjamessuilla, Helsingissä, Turussa, Barcelonassa, Tukholmassa. Tänä vuonna minua on muutama ystävä pyytänyt lähtemään
mukaan messuille Turkuun ja Helsinkiin. En lähde. En. Luen messuille lähtevien juttuja siitä mitä siellä tule tapahtumaan ja jälkeenpäin kuulen
millaista oli ja luen netistä mitä siellä tapahtui. Se riittäköön tänä vuonna.

Tänä vuonna keskityn muuhun. Kuten? No ne italian keskustelukahvilat. Ja sitä paitsi, mitä tästä vuodesta on jäljellä? Lehdet kellastuvat, lentävät
tuulessa maahan ja alkavat maatua. Sataa, tulee lunta. Pimeää. Ja pikkujout, Lucia ja joulu ja uudenvuodenaatto. Mitä siinä ajassa ehtii? Otan esiin
pinoittain aikakauslehtiä, selaan, luen, säästän, vien kierrätykseen, alakerran eteiseen naapureiden luettavaksi. Kudon kullankeltaisen villapaidan.

Kerro mitä messuilla näit, kuulit, sanoit, teit, mitä siellä tapahtui. Kuuntelen. Mutta itse en lähde Turkuun, Helsinkiin, mihinkään. En edes Göteborgiin.
Tukholmassa on suomalaisten omat kirjamessut, sinne ehkä, jos on karjalanpiirakoita…